sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

100!

Tämä on mun 100. bloggaus!

Meidän sali menee ensi viikon jälkeen remottiin kesän ajaksi ja toisiksi viimeinen combat oli eilen. Oon pitkään kerännyt rohkeutta että saisin sanottua kiitokset sille ohjaajalle. En tiedä mikä siinä on ollut niin hankalaa.. Ei vaan ole tullut sitä oikeaa hetkeä, jolloin voisin palautteen antaa. Eilen sitten rohkaistuin. Tunsin jo omasta äänestäni, että mua jännitti tosi paljon.

Sain sanottua, että kuinka kannustavia ja inspiroivia hänen tunnit on ollut. Kerroin myös omasta painonpudotuksestani ja että hänen tunnit on ollut iso osa mun saavutusta. "Hienoa! Ja tästähän se matka vaan jatkuu eteenpäin". Just tollasen kommentin häneltä olisinkin odottanut. Se ohjaaja tuntuu sellaiselta, että kaikessa se vaan puskee eteenpäin ja täysillä. Eikä tyydy makoilemaan aloilleen.

Kun oltiin siinä hetki jutusteltu ja kävelin pukkareille päin, oli tosi hyvä olo. Mutta oman pukukaapin kohdalla se sitten purkautu, multa vaan tuli kyyneleet.

Mä en edes ole mitenkään kovin ujo ihminen, varsinkaan antamaan positiivista palautetta. Kynnys tässä taisikin olla enemmän se, että kerroin ja paljastin itsestäni jotain todella henkilökohtaista hänelle. Kuitenkin täysin tuntemattomalle ihmiselle.

Nyt kun jälkeenpäin mietin, et miks ihmeessä multa tuli kyyneleetkin? Ne taisi olla sellaiset puhdistavat kyyneleet. Oon niin ylpeä itsestäni että oon onnistunut tässä projektissani, mutta silti sitä en ole selvästikään oikein sisäistänyt. Kun siitä puhuu ääneen jonkun kanssa, sillon se vasta iskee että "jumalauta, mä oon laihduttanut ihan kohta 30 kiloa!".

Tuntuu, että nythän se mun elämä vasta alkaa. Mä en enää häpeä itseäni.
Salilta lähdin taas hymy huulilla. Mulla taitaakin nykyään olla sellainen kestohymy päällä :)

Tänään pidänkin "ylimääräisen" lepopäivän ja lähden viettämään sitä hyvän ystävän luokse.

Kuluneen viikon liikunnat:
Ma -
Ti jumppa
Ke pyöräily 15,9 km
      combat
To jumppa
Pe -
La combat
Su -

5 kommenttia:

  1. <3

    Miullakin tuli vedet silmiin kun luin postauksesi!

    Kyllä se painonpudotus vaan on sellainen iso asia, joka vaikuttaa henkisesti enemmän kuin mitä voisi luulla. Kun noita asioita omassa päässään pyörittelee ja sitten sanoo sen oikeasti ÄÄNEEN, jakaa sen toisen kanssa, siitä tulee jotenkin todellisempaa. Että MINÄ olen tehnyt tämän IHAN ITSE.

    Oon tosi onnellinen siun puolesta! Nauti nyt uudesta tunteesta, voit todellakin olla ylpeä itsestäsi ja saavutuksista. Niin, kyllä se siltä tosiaan tuntuu, että elämä alkaa vähän kuin uudestaan, kun ei enää hävetä oma ulkomuoto samalla tavalla ja on voimaa ja energiaa elää elämää ihan eri tavalla.

    Ihanaa kesää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa mitä kävi kun luin kommenttisi..vedet tuli taas silmiin täälläkin :) Kiitos ihanista sanoistasi ja hyvää kesää sinullekin!

      Poista
  2. Kyllä sun saavutuksesta sietääkin olla ylpeä ja onnellinen! Varmasti kestää pitkän aikaa ennenkun sen täysin sisäistää.. Mutta totta se on, upeeta! :)

    VastaaPoista
  3. Lähes 30 kilon pudotus on aivan mieletön! Saat ihan hyvillä mielin jakaa iloasi kaikille mahdollisille ja aivan kaikissa mahdollisissa tilanteissa!
    ...ehkä joku muukin saa inspiraation ryhtyä keventämään omaa elämääsä..

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, mitä vaan :)