tiistai 6. marraskuuta 2012

Historiaa

Tässä kerron hieman painohistoriastani.

Lapsena olin aina "pullukka", isompi kuin ystäväni ja vanhemmat sisarukseni.

Rippileiri-kesänä hoikistuin ns. itsestään. Varmaankin kasvupyrähdys ja aktiivinen vapaa-aika teki tehtävänsä. Pyöreyttä minussa oli vielä silloinkin, mutta muutos aiempaan oli kai sitten huomattava. Itse en ollut kiinnittänyt huomioita hoikistumiseen oikein ollenkaan, muuten kuin housut meinasivat tippua päältä :)

Kyseisen kesän jälkeen koulussa terveydenhoitaja kutsui minut luokseen ja oli huolissaan että olenko terveellisesti pudotanut painoa, ja oli kuulema opettajilta saanut palautetta että olin hoikistunut.. Ohhoh, silloin ihmettelin kovastikin noita kommentteja, mutta näin jälkeen päin olen miettinyt useasti, että kuinka hyvää työtä he tekivät. Monilla nuorilla on syömishäiriöitä ja muita ongelmia, eikä kukaan aikuinen puutu asiaan. Tietysti pienemmillä paikkakunnilla on opettajilla ja koko koulun henkilökunnalla erilainen suhde oppilaisiin, kuin isommissa kouluissa. Toinen terveydenhoitajan kommentti on jäänyt mieleeni.. " Noihin silmiin tulee vielä moni ihminen rakastumaan". Aaaww, ihana terkkari :)

Muutaman vuoden aikana paino sitten rupesi nousemaan. Se siitä kasvupyrähdyksestä :) Luultavasti myös parisuhteen alkaminenkin vaikutti, koska me molemmat paisuimme hitaasti, mutta varmasti.. Vaikka olen aina ollut ylipainoinen, olen silti nähnyt peilistä kauniit kasvot ja ollut itseeni suht tyytyväinen. En siis onneksi ole kokenut pahempaa itseinhoa ulkonäön suhteen.

Pari vuotta sitten mulle riitti, painoin 107 kg. Laihdutin 17 kg pois kevään aikana. Kesällä olin koko loma-ajan poissa kotoa, pois arkirutiineista ja ilman vaakaa. Painoa sitten rupesi pikkuhiljaa taas kertymään. Arkeen palattuani en edes enää punninnut itseäni, en kai uskaltanut kun tunsin että painoa oli tullut jo jonkinverran takaisin.

Nyt alkusyksystä joka aamu töihin lähtiessä oli niin tuskaa yrittää löytää vaatehuoneesta jotain vaatetta päälle, mikä tuntuisi edes vähän löysältä. Näytin ihan kuin olisin raskaana..

Kävin pitkästä aikaa puntarilla.. ja sehän näytti taas hurjia lukuja; 106 kg.
Siitä se sitten lähti. Elämän muutos.
Ei enää pikaista laihduttamista, vaan opettelua uudenlaiseen elämään.
Tavoitteena on lisätä liikuntaa arkeen. Luulen, että haastavinta on pysyä siinä tavoitepainossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy, kommentoi, mitä vaan :)