Mä jouduin eilen töissä puhutteluun..
En tiedä olenkohan aiemmin maininnut, mutta koen olevani mulle parhaimmassa työpaikassa mitä voi olla. Viihdyn siellä todella hyvin, seura on mitä mahtavinta ja työ ihanan luovaa.
Jaamme työkavereiden kanssa melkeinpä kaiken ja avoimuuden takia välillä tuntuu, että ei olisikaan töissä, vaan että viettää aikaa kavereiden kanssa. Toki välillä saattaa tulla vähän "kuppi täyteen", kun ollaan niin tiiviisti yhdessä.. mutta onneksi on vapaapäivät :)
Niin.. pomo tuli eilen töihin vähän myöhemmin ja halus mut heti sinne "puhutteluun".
No, puhuttelun aiheena oli "Mihin sun sääret on kadonnut?!".
Nyt kuulema mun muodonmuutoksen näki jotenkin erityisen selvästi.. Paino ei ole tässä lähiaikoina mitenkään vauhdikkaasti pudonnut tms.. tultiin siihen lopputulokseen, että se massa on muuttanut muotoaan. Kiinteytymistä on siis selvästi havaittavissa.
Ja huvittavinta tässä on, että mun mielestä mun jalat on vielä se kropan paksuin ja hankalin ongelmakohta.. ja tuntuu, ettei niissä ole edistystä näkyvissä..
Mulla oli trikoolegginssit ja puoleen reiteen ulottuva tyköistuva tunika/t-paita..
Mulla on vieläkin vähän vaikeaa irtautua niistä väljistä ja pussimaisista vaatteista, ne toimii jotenkin kivasti "suojakilpenä".. Nyt sitten kun on tiukempaa päällä, niin heti tulee positiivista palautetta :)
Viikonloppua vietettiin perhepiirissä ja kaupungilla ollessamme äiti oli kuulema sivusilmällä ihmetellyt että kuka vieras ihminen tuossa nyt niin lähellä pyörii ja hyörii koko ajan, kunnes katsoi kasvoihin ja tajus että se olin minä. Käsittämätöntä!
On se vaan kannustavaa saada kivaa palautetta, mitenpä tätä muuten aina jaksaisikaan :)
Ihana puhuttelu :)
VastaaPoista